|
Jussi Kokkonen vertaa
kirjassaan Luolamiehen muodonmuutos omaa isyyttään Platonin
kuuluisaan luolaesimerkkiin.
Luolassa kahlittuna hän näkee
ainoastaan luolan takaseinään piirtyvät varjokuvat pitäen
niitä kuitenkin todellisuutenaan:
“Kun esikoiseni tuli,
katkaisi kahleeni ja alkoi raahata minua ulos luolasta,
sokaistuin valosta. Ulos päästyämme olin täysin
sokaistunut, en kyennyt näkemään mitään, sillä valo tulvi
kaikkialta. Nopeasti silmäni alkoivat kuitenkin tottua.
Maailma näytti erilaiselta.”
Lapsen
syntymä oli hänelle repäisy ulos luolasta kirkkaaseen
auringonpaisteeseen. Valo häikäisi, uusi maailma hämmensi
ja pelotti. Hänet valtasi halu palata tuttuun ja
turvalliseen luolaan:
"...mutta esikoiseni ei
päästänyt minua otteestaan . Hän otti sormesta
kiinni.”. |
